On taas aika valkovuokkojen…
Mieli palaa lapsuuden äitienpäiviin, omaan äitiin sekä perheemme tapoihin.
Muistoissani valkovuokot kukkivat äitienpäivän aikaan ja niitä poimimme veljeni kanssa äidille suuren kimpun jonka lahjojen, aamiaisen sekä korttien kera isän kanssa veimme äidille sänkyyn.
Nyt ovat poissa isä sekä äiti…
Itse tulin äidiksi yllättäen yli 30-vuotta sitten 5-vuotiaan pienen pojan menettäessä vanhempansa yllättäen.
Siitä saakka ovat meidän polkumme kulkeneet yhdessä, samaan suuntaan.
Kuten eilen poikamme kanssa puhuimme puhelimessa, meillä on äitienpäivä joka päivä.
Lapsena hän teki kortin ja lahjan itse ja kyllähän ne ovat aarteina tallessa edelleenkin, kaarnalaivat, saviastiat, ristipistotyöt ym.
En itse perusta kaupallisista päivistä ja lahjoista mutta mieltäni lämmittää toki jos saan mieluisan vieraan äitienpäivänä tai vaikkapa pitkän puhelun ja kirjat, yhteinen harrastuksemme on meille kumpaisellekin mieluisia antaa ja saada.
Ajatus viipyy myös heissä jotka viettävät äitienpäivää yksin, kenenkään muistamatta, syystä tai toisesta.
Ei tarvita biologista sidettä jotta jostain ihmisestä tulee läheinen, rakas.
Tälläisinä päivinä olisi hyvä muistaa vaikka puhelulla heitä jotka näitä päiviä viettävät yksin.
Hyvää äitienpäivää meille ihan jokaiselle, olemmehan kaikki äitiemme lapsia.
Jos haluat muistaa läheistäsi myös muuten, voit tilata saunalahjakortin verkkokauppaamme TÄSTÄ. Kortti postitetaan suoraan lahjakortin saajalle sähköisesti.